Suomessa ammattimainen tavaran kuljettaminen maantiellä tulon hankkimistarkoituksessa maksua vastaan, on luvanvaraista liikennettä, jota varten tarvitaan tavaraliikennelupa. Suomessa tehtäviä maantiekuljetuksia puolestaan säätelevät EU:n liikenteenharjoittaja-asetus (EY) 1071/2009, EU:n tavaraliikennelupa-asetus (EY) 1072/2009 ja kansallinen liikennepalvelulaki (laki liikenteen palveluista 320/2017).
Laissa on kriteereitä, joilla luvan voi saada, ja kuljetusyrityksten laatukriteerit ovat erikseen mainittuna. Vaatimuksena on muun muassa, että yrittäjällä ei saa olla veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka tullin perimiin maksuihin liittyvien velvollisuuksien laiminlyöntejä, eikä ulosotossa olevia velkoja. Toisin sanoen, kuten liikennöintilain 6 § sanotaan, tulee yrittäjän olla hyvämaineinen. ”Luonnollisen henkilön hyvä maine; Liikenteestä vastaava henkilö tai luvan hakijana tai haltijana oleva luonnollinen henkilö ei ole hyvämaineinen, jos: hänet on kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana tuomittu vähintään neljästä työ- tai palkkasuhdetta, kirjanpitoa, verotusta, kiskontaa, liikenteen harjoittamista, liikenne- tai ajoneuvoturvallisuutta, ympäristönsuojelua tai muuta ammatillista vastuuta koskevien säännösten rikkomisesta säännösten rikkomisesta.”
Varsinkin elintarvikkeiden kuljetuksessa on tarkkaan laaditut lait, joiden tarkoituksena on huo
lehtia, että tuotteet eivät pilaannu kuljetuksen aikana. Niinpä elintarvikkeita kuljettavilla yrityksillä on logistiikassa suuri vastuu. Suomessa ohjeistuksen antaa Evira eli Elintarviketurvallisuusvirasto ja sen toteuttamista valvovat paikalliset terveystarkastajat. Alaa sitoo myös kansainväliset sopimukset ja ATP-sopimus. ATP-sopimuksella tarkoitetaan helposti pilaantuvien elintarvikkeiden myyntiä ja kuljetusta. Sitä sovelleteen kotimaisiin ja kansainvälisiin kuljetuksiin. Elintarvikekuljetuksen lainsäädännöllisiä kulmakiviä ovat olosuhteet eli kylmäketju, pilaantuminen eli hygieniamääräykset, varastointi ja kuljetuksen kestot. Logistiikkayrityksen on tehtävä omavalvontasuunnitelma, sekä huolehdittava kaluston kunnosta ja sen lupien hakemisesta.
Eläinkuljetuksilla on myös oma lainsäädäntö, jolla pyritään huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista, mutta myös teurastamoteollisuuden eduista. Nämä, ikävä kyllä, ovat usein ristiriidassa keskenään. Pitkä kuljetukset ja ahtaat häkit ovat saaneet monet luopumaan lihan ja kanalintujen syönnistä, sekä siirtymään kasvisruokailuun. Pitkät kuljetukset aiheuttavat vammautumia eläimille sekä suurta hätää ja kärsimystä, koska kuljetusten aikana ei ole mahdollisuutta liikkua, eikä ravintoa ei ole tarjolla. Myös tilat ovat ahtaat. Autokuljetuksiin tottumattomat eläimet kokevat usein paniikkia matkan aikana. Hevosten teuraskuljetuksista tehty dokumentti järkytti monia, mutta varsinaista vaikutusta sillä ei alan toimintaan lopulta ollut. Suomes
a eläimiä ei kuljeteta teuraaksi ulkomaille kuin vähäinen määrä, näihin kuuluvat juuri hevoset ja pieni määrä sikoja.
Vaarallisille aineille on myös tehty tiukkalainsäädäntö, jonka tarkoitus on suojella ihmisiä ja ympäristöä, jolla rahti liikkuu. Vaarallisten aineiden kuljetuksia säädellään kansallisilla ja kansainvälisillä sopimuksilla ja lainsäädännöllä, Suomessa lainsäädännön pohjana ovat olleet kansainväliset RID määräykset, sekä valtioiden väliset keskinäiset sopimukset.
Vaarallisiksi aineeksi on luokiteltu helposti räjähtävät, tartuntariskiä aiheuttavat, säteilyä sisältävät, syövyttävät, tulenarat, sekä myrkylliset aineet, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa ihmiselle, omaisuudelle tai ympäristölle. Suomessa pelkästään junarahtina kulkee vaaralliseksi luokiteltavia aineita noin 5,2 miljoonaa tonnia vuodessa. Kaikista junakuljetuksista niitä oli 14%. Iso osa näistä kuljetuksista, 52 % oli kolmannen luokan palavia nesteitä. Toiseksi eniten kuljetettiin toisen luokan kaasuja ja kahdeksannen luokan syövyttäviä aineita.
Yleisesti myös normaali tieliikenne lainsäädäntö säätelee nopeuksia, maantiekuljetusten lepoaikoja, siltojen kantavuutta. Raideliikennettä valvoo liikennevirasto. Raideliikenteen kohdalla aikataulutus ja turvallisuus ovat erityisen seurannan kohdalla. Onnettomuudet ovat raideliikenteessä harvinaisia mutta kohdalle sattuessaan varsin massiivisia.