Elintarvikkeiden kuljetuksessa on tiukka lainsäädäntö. Sen tarkoituksena on huolehtia siitä, että elintarvikkeet eivät pilaannu kuljetuksen aikana. Elintarvikkeiden logistiikassa toimijoilla on suuri vastuu. Suomessa ohjeistuksen antaa Evira eli Elintarviketurvallisuusvirasto, ja sen toteuttamista valvovat paikalliset terveystarkastajat. Elintarvikelogistiikkaa sitovat myös kansainväliset sopimukset ja ATP-sopimus. ATP-sopimuksella tarkoitetaan helposti pilaantuvien tuotteiden myyntiä ja kuljetusta. Sitä sovelleteen niin Suomessa tapahtuviin kuin kansainvälisiinkin kuljetuksiin.
Elintarvikekuljetusten tärkeimmät säädökset liittyvät kylmäketjuun, eli tuotteisiin, jotka kuuluu säilyttää viileässä aina kuluttajalle päätymiseen asti. Mikäli kylmäketju katkeaa, voi elintarvikkeissa olevien bakteerien määrä lisääntyä jopa niin suureksi, että ruoka voi pilaantua tai aiheuttaa syöjälleen ruokamyrkytyksen.
Erittäin tärkeää elintarvikkeiden kuljetuksessa on myös hygienia. Elintarvikkeita ei saa kuljettaa aivan millaisilla autoilla tahansa. Elintervikkeiden pakkaaminen on huolellista työtä. Ilmassa liikuu runsas määrä bakteereita ja luonnon homeita. Niiden päätyminen ruokaan voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia. ATP-kuljetuksissa käytettävä kalusto tarkastetaan kausittain siihen erikseen koulutettujen tarkastajien toimesta.
Elintarvikekuljetuksiin tarkoitetuilla autoilla ei saa kuljettaa muuta rahtia kuin elintarvikkeita. Jokaisella kuljetusyrittäjällä tulee olla omavalvontasuunnitelma tehtynä. Omavalvontasuunnitelmalla tarkastellaan yrityksen kartoittamia riskejä, toimenpiteitä niiden torjumiseksi, sekä suunnitelmaa toimia, jos vahinko sattuu. Omatoimintasuunnitelman laatimeksi netissä on tarkat ohjeet, tärkeää on myös noudattaa niitä. Vastuu säädösten, hygienian ja kuljetuskaluston asianmukaisuudesta on kuljetusyritykseltä.
Elintarvikelogistiikassa ei ole kyse pelkästään kuljetuksesta kalustolla vaan usein tarvitaan myös varastointia. Varastoinissa tiloista tulee olla tehty ilmoitus elintarvikesäilytykseen tarkoitetusta tilasta, jotka jo ennen käyttöönottoa tarkastetaan terveystarkastajien toimesta. Oleellista on tilojen puhtaus, tuhoeläinten torjunta (hiiret, oravat, ym) hygieniatilat kuten WC ja siivouskomero, sekä tasainen, kyseisille elintarvikkeille soveltuva lämpötila ja kosteus.
Tarkan valvonnan tarkoituksena on huolehtia, että samat säädökset koskevat kaikkia elintarvikelogistiikan parissa työskenteleviä, kaikissa maissa. Näin voidaan taata, että elintarvikkeiden turvallisuus toteutuu sen kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa niin, että kuluttajan turvallisuutta ei vaaranneta, eivätkä elintarvikkeen laadulliset ominaisuudet muutu tai katoa.
Useat isot kauppaketjut, kuten Kesko ja SOK ovatkin keskittäneet varastonsa ja kuljetuksensa niin, että elintarvikkeita varastoidaan omissa varastoissa ja kuljetetaan keskitetysti ketjun kauppiohin. Tässäkin järjestelmässä on huolellisesta suunnittelusta huolimatta aukkoja. Suurta kritiikkiä ovat saaneet lähiruoan kuljetukset, joissa tuotteet tuottajalta päätyvät ensin keskusvarastoihin, jotka saattavat sijaita kaukana, ja sieltä ne lopulta kuljetetaan kauppaan. Kauppa saattaa sijaita vain kymmen kilometrin päässä tuottajasta ja keskusvarato satojen kilometrien päässä. Voidaanko siinä vaiheessa enää puhua lähiruoasta, jos sitä on logistiikkaketjussa satoja kilometrejä. Lähiruoan tarkoitus on vähentää ruoantuotannon hiilijalanjälkeä lyhentämällä kuljetusmatkoja.
Suomessa elintarvikekuljetuksia tehdään runsaasti. Hyvin suunniteltua elintarvikeiden logistiikkaketjua voivat sekoittaa ilmasto, hellejaksot ja pakkaskaudet, jotka asettavat kalustolle omat haasteensa. Tähän vaikuttaa myös elintarvikkeiden pakkaus, jonka tulisi kestää kosteuden muutoksia ja suojata tuotetta pölyltä ja ilmassa kulkevilta ei toivotuilta partikkeleilta. Pakkaukset suunnitellaan usein toimivuuden ja ulkonäön pohjalta, unohtaen logistiikan mukanaan tuomat haasteet.
Nykytekniikka helpottaa logistiikkaratkaisuja esimerkiksi etäluettavien antureiden avulla, jotka seuraavat kuljetusaikaa ja lämpötilaa sekä reittiä. Suomen teillä liikkuu kolme miljardia kiloa elintarvikkeita per vuosi. Se on huikea määrä kuljetettavia elintarvikkeita, mutta toisaalta myös takaa suomalaisen logistiikka-alan jatkuvuuden ja yritysten tarpeen.