Maatiekuljetuksilla tarkoitetaan rekkojen ja pienempien jakeluautojen hoitamaa rahtien kuljettamista. Maantiekuljetuksien voikin sanoa olevan Suomen yleisin kuljetusmuoto. Pitkät matkat taittuvat rekkojen konteissa. Konttiin kuljetusyritys kokoaa samalla suunnalle meneviä lähetyksiä, jotka puretaan terminaalissa. Sieltä pienemmät jakeluautot käyvät noutamassa ne ja kuljettavat ne vastaanottajalle.

Suomessa etäisyydet ovat pitkiä ja monet paikkakunnat ovat sen verran pieniä, että muita kuljetusmuotoja ei ole edes tarjolla. Niinpä lähes kaikki tuotteet, jotka kaupan hyllyltä löytyvät, ovat päätyneet sinne rekan kyydillä. Rekkojen kyydissä kulkevat uudet autot, puutukit, työmaakontit, rautakauppojen kaasupullot ja jopa siltarummut. Säiliöissä matkaa maitoa, autojen polttoainetta sekä muita kemikaaleja. Vaaralliset kemikaalit on merkitty kyltein joissa on varoitusmerkit ja VAK numero, joista ilmenee mikäli kyydissä on helposti syttyvää, räjähtävää tai ympäristölle vaarallista ainetta.

Maantierahtia säätelevät niin ikään nopeusrajoitukset, mutta myös ruuhkat ja kuljettajien lepoajat, joita seurataan tarkasti ajopiirturilla, vaikuttavat osaltaan rahdin kulkuun. Kuljettajien lepo on tärkeää, jotta inhimillisten virheiden mahdollisuus jäisi mahdollisimman pieneksi.

Vaikka kuljetettu aine ei olisikaan suoranaisesti vaarallista, voi se esimerkiksi maaperään päätyessään aiheuttaa ympäristöongelmia. Esimerkkinä mainittakoon vaikka jos rekasta onnettomuuden myötä pääsisi maaperään maitoa. Maito itsessään ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta aiheuttaa kiitettävän kokoisen hajuhaitan, sekä maaperän läpi imeytyessään mikrobiongelmia ja kalakuolemia vesistössä. Näin ollen harmittomienkin aineiden kanssa on logistiikan toimijoilla suuri vastuu. Onnettomuuksien määrä on kuitenkin vähäinen maantiellä kulkevien rekkojen määrään suhteutettuna.