Rautateiden historia logistiikan näkökulmasta on hyvin pitkä. Ensimmäiset rautatiet eivät oikeastaan olleet rautaa vaan puuta. Vaunuja liikuteltiin ihmis- ja eläinvoimin. Vasta 1800-luvulla raudan hinnan laskettua ja hyörykoneen keksimisen myötä kehittyi nykyisen veturin esi-isä.
1800-luvulla junat liikkuivat hiilellä ja ja puulla, jota asemalla pakattiin mukaan koko matkan kestoksi. Veturimiehen raskas tehtävä oli kuumassa lapioida polttoainetta höyrykoneeseen, jotta matka jatkuisi. Näihin aikoihin kiskoilla liikkui karjasta tykkeihin kaikkea mahdollista. Arvokas lasti houkutteli bandiittoja, junaryöstäjiä, ja moni villin lännen tarinoista legendaksi noussut rosvo ryösti ehtiessään junan ja toisenkin.
Tekniikka kehittyi ja tuli diesel sekä dieselveturit, jotka vaihtuivat sähkövetureiksi myöhemmin. Nykyäänkin alueilla, joilla sähkön saantimahdollisuutta ei ole, dieselveturit vievät rahdin perille. Nykyään junien huippunopeus on sen verran huima, että kiskojen vieressä varttuva bandiitti jää kyllä toiseksi, nopeallakaan hevosella ei enää junaa tavoita. Sinällään yleisen turvallisuuden vuoksi ei muutoinkaan junaradalla liikkuminen ole suotavaa. Saapuvat junat ovat hiljaisia ja voi käydä kohtalokas vahinko.
J
unakuljetuksena eli rahtijunien kyydillä kulkee monenlaista tavaraa. Pääpaino on raskaissa ja isoissa tuotteissa, kuten koneiden osissa, siltarummuissa, ja Suomessa puutavara kuljetetaan usein junalla. Kemikaalit ja vaaralliset aineet matkaavat usein myöskin junarahtina. Suomessa junarahtia hoitaa yksinoikeudella VR eli Valtion Rautatie. Rautatieliikenteen avaamisesta muillekkin on ollut runsaasti keskustelua. Kokemukset maailmalta antavat siihen hyvin ristiriitaisen suosituksen.
Junat ovat logistisesti ajateltuna hyvin ekologinen tapa kuljettaa tuotteita, koska junaliikenteen hiillijalanjälki on pieni, jos sitä verrataan maantiekuljetuksiin tai etenkin lentorahtiin. Ympäristötietoisten yritysten kannallata junarahti on eettisin valinta.
Isojen erien ollessa kyseessä junarahti tilataan olemalla yhteydessä suoraan VR Cargoon tai omaan kuljetusyritykseen. Lähetyksestä saa seurantanumeron kun tuote on otettu kuljetukseen. Koodin avulla näkee missä päin raideverkostoa oma lähetys on matkalla. Logistisena tekniikkana raideliikenne on nopeaa ja täsmällistä. Junien kulkua seurataan minuutin tarkkuudella. Huonona puolena voisi mainita, että junat pysähtyvät nykyään entistä harvemmilla asemilla, joten lähetyksen kuljettamiseen perille todennäköisesti tarvitaan myös maatiekuljetusta.